Ihailen elokuun illan kaunista kuutamoa. Olen antautunut ihanaan loppukesäiseen raukeaan tilaan. Korjailen rauhallisesti kynsilakkaani ja yleisen leppoisuuden vallitessa suunnittelen perheen kanssa viikonlopun uimarantareissua. Haluan pitää kesästä vielä kiinni!
Tiedän, tiedän. Tässä pitäisi jo aktiivisesti touhuta sitä ja tätä ja antaa syksyn jo alkaa, mutta minä en ole vielä valmis!
Enpä tiedä teistä muista, mutta minun on hankalaa loman jäljiltä saada itseään arkimoodiin. Onneksi on olemassa elokuu, joka on mitä kaunein kuukausi taipua kohti syksyä.
Lempeästi ja pikkuhiljaa.
Kroppa lomatilassa
Heinäkuulle treenarini oli laatinut minulle loma-ajan ohjelman. Eka viikko oli nk. ylimenokausi, jolloin saisi vain olla möllöttää ja mussuttaa (lähes) vapaasti. Toiselle viikolle ohjelmassa oli pientä kevyttä liikuntaa ja vain yksi herkkupäivä. Kolmannella lomaviikolla liikunta palaisi takaisin mukaan kuvioihin ja niskalenkki syömisistä eli ei yhtään herkkupäivää. Suunnitelman mukaan neljännellä viikolla sitten olisikin vuorossa normimeiningit.
Tarkemmin ajatellen suunnitelma oli mitä ilmeisemmin laadittu positiivisella asenteella. Tai ehkä sellaiselle henkilölle, joka ihan aikuisten oikeasti säilyttää kontrollin elämässään myös hunajaisina kesälomaviikkoina.
Kun ensimmäinen tapaamisemme treenarini kanssa oli elokuun ensimmäisellä viikolla, jouduin toteamaan, että suunnitelmat eivät olleet aivan pitäneet: kaksi ja puoliviikkoa oli mennyt kuten sovittua, mutta sitten homma oli lähtenyt käsistä.
Mieheni palattua lomilta takaisin töihin, vietin heinäkuun lopulla touhukasta kotiaikaa muksujen kanssa. Arkihommat pyörivät ja samalla piti tehdä remontin jälkeistä loppusiivousta. Sitähän riitti! Luuttuamisen lisäksi en jaksanutkaan vääntyä salille tai jumppaan. Lenkille lähteminenkään ei napannut. Ei siinä helteessä! (suom. huom. tekosyy!)
Yhden perusasian olin pyrkinyt muistamaan: kaikki alkaa ruokavalinnoista. Pitkällä kesälomalla saattaa helposti antaa itselleen kaikki vapaudet syömisen suhteen. Kuitenkin olin päättänyt toisin. Enhän halunnut että kevään aikana kaikki tehty työ kiinteytymisen saralla olisi mennyt aivan hukkaan! Toisaalta en jaksanut nipottaa. Lomalla saa ottaa joitain vapauksia. Turha stressaaminenkaan ei ole hyvästä. Päätin noudattaa kohtuullisuutta.
…ja lomaltapaluu
Lomakauden jälkeisessä ensimmäisessä punnituksessa tunsin suurta huojennusta. Selvisi, että painoa oli kesän aikana tullut ainoastaan kilo lisää. En voinut olla utelematta treenariltani, että oliko hän pelännyt kohdallani pahempaa. Ilmeisesti oli, vaikka muuta väittikin. Te uskossanne heikot!
Nihkeästä alusta huolimatta elokuun treenit menivät loppujen lopuksi jokseenkin kivasti. Elimme perheen kanssa vielä sen verran kesäajassa, että aikaa tuntui riittävän hyvin myös liikuntaan. Treenatessa en kuitenkaan vaatinut itseltäni kovin paljoa, otin iisisti.