Ruokakuurikokeiluni jatkuu ja vaikuttaa siltä, että elämäni keskittyy tällä hetkellä lähinnä syömiseen! Ruoka on mielessä, mutta ei aina positiivisella tavalla. Välillä se mättää, kun sitä pitää mättää niin paljon alas kurkusta.
Voi tätä dieettiä! Rajattuun ruokavalioon yritän tuoda vaihtelua eri mauilla. Seisoskelen innokkaana kaupan maustehyllyn luona ja päätän kokeilla kaikkea uutta ja erilaista. Tahtoo makuja!!!
Lähes rasvaton ruoka ei maistu kovinkaan paljon ellei sitä mausta. On sanottu, että ”vahvan makuinen” ruoka laihduttaa. Kyse voi olla siitä, että makuaistit tarvitsevat vahvoja elämyksiä, jotta kylläisyyden tunne ”herää”. Jos tuota elämystä ei tule rasvasta, tarvitaan muuta herättäjää.
Ei ole kivaa syödä aina samanmakuista. Ei minusta ainakaan! Pyrin ennaltaehkäisemään leipiintymistä erilaisilla mausteseoksilla. Kyllästyminen ruokavaliooni voisi johtaa vääränlaiseen syömiseen, joten kysymys on isosta asiasta.
Koska kiinteytyjän ruokavalioon kuuluu paljon proteiinia – siis paljolti lihaa ja kalaa – siihenkin on hyvä välillä hakea vaihtelua. Esimerkiksi käytän lihan, kanan ja kalan sijasta välillä kikherneitä, lähes rasvatonta fetajuustoa ja rasvatonta raejuustoa. Soijatuotteetkin käyvät.
Jotta saisin elämään jotain muutakin ajateltavaa, käyn leffassa mieheni kanssa. Solidaarisuudesta minua kohtaan, miehenikään ei osta karkkia. Meillä oli mukavaa muutenkin.
Ruokapeli
On mittauksien aika. Olemme vaihtamassa treenarini kanssa ruokaohjelmaani kahdeksan viikon kokeilun jälkeen. Edelleen haaveilen tietystä painolukemasta (ilmeinen fiksaatio!), mutta painoni ei ole pudonut toivotulla tavalla. Ongelmana on ilmeisesti se, että tiukka ohjelma on ollut pariin otteeseen ”katkolla” viime viikkoina. Jos ohjelmaa ei kykene noudattamaan, se ei toimi. MOT.
Lyhyen matkani aikana en kyennyt noudattamaan ohjelmaa täydellisesti. Lisäksi olin flunssassa kolmen päivän ajan ja sitten reväytin vielä vasemman reiden, jonka seurauksena treenejä oli pakko hieman keventää pariksi viikoksi. Niinpä aerobisen osuus treeneistä väheni ja kuntosalin puolella jalkatreeni oli kevennetty.
Energiamäärien heiluttelu ei siis onnistunut aivan toivotulla tavalla. Harmittaahan se, tietysti. Mutta nyt on kokeiltu tätä ja eivätkä ne keinot tähän lopu.
Nyt lähdetään siitä, että mennään tasaisella energiamäärällä kuusi päivää viikosta ja yhtenä päivänä viikosta vedetään hiilareita eli sokereita ihan urakalla ja samalla pienenee proteiinin määrä. Herkkupäivänä ei saa tehdä sen suurempaa liikuntaa kuin kävelylenkki. Eli nyt katsotaan kuinka kehoni reagoi tällaiseen rankkaan yhteen hiilaripiikkiin.
Tämä kuuri ei ole niin herkkä vaihteluille, joita pikku sairastumiset jne voivat ohjelmaan aiheuttaa.
Vaikka olen innostunut kokeilemaan uutta tapaa, olen kuitenkin hieman hermona. Moinen hiilareiden / sokerin mässäys yhtenä päivänä etoo jo pelkkänä ajatuksena!
Mutta ihminen tottuu mihin vain. Keho tottuu millaiseen syömiseen vain.
Valitettavasti…