Taivaallista! Kevät on täällä ja aivan pian kesäkin. Olen niin onnellinen. Samalla olen odottavaisella mielellä. Nyt se alkaisi. La Grande Finale. Viiden viikon loppusuora.
Olen ottamassa seuraavaa askelta voimaharjoittelussa eli kolme tapaamista per viikko treenarini kanssa. Tarkoitus on karistaa ne viimeiset kilot ja saada tämä täti rantakuntoon.
Siihen kyllä tarvitaan treenarin apua. Yksinäni harjoitellessa pysyn helpommin omalla mukavuusalueellani, mutta kun siinä on se kirittäjä vieressä, saatan nähdä hieman vaivaa.
Ruokapuolta tiukennetaan sen verran, että jatkossa minulla on vain yksi herkkupäivä kahdessa viikossa, aiemmin herkkupäivä on ollut kerran viikossa. Tässä tullaan todella koettelemaan luonteen lujuutta tällaiselta herkuttelijalta! Päätän kuitenkin onnistua.
Hyvät, pahat ruokavalinnat
Kuuntelen vieressä kun liikuntapaikan pukuhuoneessa kaksi keski-ikäistyvää naista juttelee painonpudotuksesta. Toinen toteaa kuinka kivaa on jumpassa käydä ja lisää samaan syssyyn, että olisipa kiva jos painokin putoaisi kun jumpassakin käy.
Kaveri toteaa, ettei pelkällä jumpalla mitään painoa pudoteta. Sanoi lukeneensa, että painon putoamiseen vaikuttaa lähinnä se mitä sinne suuhunsa laittaa. Että oli asiantuntija näin vakuuttanut. Toinen lohduttautuu, että onhan se kuitenkin parempi että käy jumpassa kuin ettei tee mitään.
Ihan takuulla on näin. Hyvä että ihminen liikkuu, siitä saa reippautta mieleen ja kehoon, mutta karu totuus painonpudotuksessa on se, että ne suurimmat muutokset tehdään ruokavaliolla. Erityisesti silloin jos mittariin on kertynyt 30+. Aineenvaihdunnan hidastuessa on tärkeää alkaa kiinnittää huomiota siihen mitä syö.
Henkilökohtaisella tasolla tekee itselleen hyvää kun syö oikein. Ravinto vaikuttaa kaikkeen vireystilasta unenlaatuun. Mutta KUINKA VOI TEHDÄ HYVÄÄ MUILLE OMILLA RUOKAVALINNOILLAAN? Kukapa haluaisi syömisellään tuhota ympäristöä, sortaa ihmisiä tai aiheuttaa tuskaa eläimille???
Jääkaappimme ovessa nököttää pieni lista, joka on Kuluttajaliiton koostama. Siinä on kahdeksan kohtaa, jotka ohjaavat eettiseen syömiseen.
Aivan ensimmäisenä siinä on kiinnitetty huomiota siihen, että ruokaa tulisi valmistaa vain se määrä kuin aikoo syödä ja näin vähentää jätteen määrää. Toisena kehotetaan vähentämään kasvatetun lihan, kanan ja kalan syöntiä, koska niiden tuotanto kuluttaa huomattavasti luonnonvaroja. Kolmantena on kehotus valita mahdollisimman vähän prosessoituja tuotteita. Neljäntenä on pyrkimys välttää ylipakattuja elintarvikkeita. Viidentenä suositaan suomalaista työtä (ihmisten työolot tunnetaan). Kuudentena muistutetaan luomutuotteiden hyödyllisyydestä: ympäristön kemikalisoituminen vähenee ja eläimet voivat elää lajilleen tyypillisemmin. Seitsemäs kohta muistuttaa, että energiaa säästyy kun valitsee lähiruokaa. Viimeisenä on kehotus käyttää kestävästä materiaalista valmistettuja kauppakasseja.
Pohdin omia valintojani. En usko, että voisin niillä kovinkaan paljoa muuttaa ympäristön, muiden ihmisten tai eläinten oloja paremmiksi. Toisaalta en halua niitä tieten tahtoen huonontaakaan. Ja eikös sitä niin sanota, että pienistä puroista syntyy suuri virta?
Yrittää ainakin voi. Itse pyrin tekemään ruokaa niin, että sitä menee bioroskiin mahdollisimman vähän. Ainahan se ei onnistu. Olen saattanut unohtaa vaikkapa tuorevihanneksia jääkaappiin killumaan. Luomulihaa ostan, mutta en tiedä mistä saisi luomukanaa. Pitäisi kai suosia kasvisruokaa, mutta meidän perhe taitaa pysyä sekasyöjänä.
Sen sijaan välttelen mielelläni mahdollisimman paljon kaikkea sellaista ”ruokaa”, joka sisältää pitkät rimpsut eri E-koodeja. Aina se ei vain valitettavasti onnistu. Lisäksi monet pakkaukset ovat muovia, niitä on harmillisen vaikeaa vältellä ja odottelen energiajäteastioiden yleistymistä.
Suomalaista työtä tulee tuettuja ja energiaa säästettyä, kun ostelee lähituotteita. Myönnän kuitenkin etten ole asiassa aivan vilpitön. Moni suosikkihedelmäni ei taida edes kasvaa Euroopassa. Sen sijaan luomua ostan aina kun voin ja ilokseni valinnanvara kasvaa vuosi vuodelta. Meillä on lisäksi olemassa kauppareissuja varten tukeva ja tilava reppu, sitä on näppärä käyttää.
En siis ole mikään huippusyöjä eettisessä mielessä. Haluan ajatella, että jokainen joka haluaa, voi pyrkiä edes suurin piirtein seuraamaan yleisimpiä eettiseen ruokaan ja eettiseen syömiseen liittyviä valintoja. Ei se ole vaikeaa.
Jokaiselle kukkarollekin sopivia muotoja löytynee. Ymmärrän että jos elämässä on oikein tiukkaa, on tärkeintä, että löytyy ruokaa pöytään. Eettiset kysymyksen eivät silloin ole välttämättä päällimmäiset mielessä.Toisaalta harmittaa sellaiset taloudet, joissa olisi mahdollista tehdä eettisesti kestäviä valintoja, mutta ei vaan viitsitä.
Onko mahdollista syödä eettisesti ja samalla tehdä elämäntapamuutosta? Onko siinä liian paljon mietittävää yhdellä kertaa? Uskoisin sen onnistuvan, vaikka eettiseen syömiseen voi joutua hieman panostamaan, näkemään hieman vaivaa.
Tosin eihän tässäkään asiassa kannata olla kovin fanaattinen. Poikkeamat voi sallia jos suuret linjat ovat hallussa.
Loppurutistus
Olen tehnyt uuden aluevaltauksen, sillä osallistuin Naisten kymppiin. En juossut – koska pelkäsin nivelrikkoisen polveni kipeytymistä – mutta kävelin matkan reipasta vauhtia ystäväni kanssa. Oli oikein mukavaa. Ennen kaikkea näytin itselleni, että voin tehdä tällaisia asioita, eikä se tunnu missään. Ei yhtään missään. Aivan kevyttä!
Kevään loppurutistusta varten minut on jaettu voimaharjoittelussa kolmeen osaan: 1) rinta-, olka- ja ojentajalihakset 2) selkä, hauis ja vatsa 3) etu- ja takareidet, pakara ja pohkeet. Tapaan treenarin kolme kertaa viikossa ja jokaisella kerralla keskitytään yhteen osaan. Painoja on lisätty. Kiusataan lihasta kahteen eri suuntaan. Tehdään harjoitteita peräperää, pitkiä sarjoja. Lihaskunto-osuuden jälkeen on suositeltua tehdä vielä rasvanpoltto-osuus eli crossarilla 20 minuuttia, johon tulisi liittää 3 lyhyttä intervalliharjoitusta.
Aikataulu on kohtuullisen tiukka – aikaa viisi viikkoa – mutta motivaationi on taas korkealla. Vihdoinkin alkaisi tapahtua! Tähän mennessä on jurnutettu treenit kaksi kertaa viikossa -vauhdilla ja haettu peruskuntoa. Siihen on mennyt aikaa, sillä on täytynyt ottaa huomioon polvivaivani ja välillä vaivaava astmani.
Hieman epäilen, että onko minusta tähän. Treenarini sanoo, ettei epäillystäkään. Olen kuulemma sen verran nopeasti napannut voimaharjoittelun perusjutut. Kuulemma tanssitaustani auttaa asiaa esimerkiksi koordinaation hallintaan. Jaa, en ole asiasta yhtä vakuuttunut, mutta siitä olen vakuuttunut että kroppani vaatii lujempaa rääkkiä.
Ellei sitä rääkätä, se ei aio pienentyä.
Urheilijako???
Uusi ohjelmani antaa minulle ihan uusia kokemuksia. Kivun kokemuksia! Se kuulemma kertoo, että nyt on siirrytty kivasta liikunnan harrastamisesta aivan oikeaan treenaamiseen. Jotain sellaista kuin ”oikeilla urheilijoilla”.
Olen hämmentynyt.
Urheilenko minä siis? Minä???