Saavutus tavoitettu! OLEN AIVAN FIILIKSISSÄ!!! Olen juuri ollut mittauksessa. Luvut kertovat: rasvaprosenttini on nyt alhaisempi kuin kertaakaan uuden elämäntapani aikana ja metabolinen ikäni näyttää uskomattoman alhaisia lukemia. Ja onhan lopulta se painokin nykäissyt alaspäin!
Olen siis tyytyväinen ja samalla aikaa en ole. Ah ja voih tätä naisen logiikkaa! Tavoitteenihan oli saada painoa laskemaan, kaikki muut seikat olivat sille alisteisia. Ja nyt näyttääkin siltä, että paino ei ole laskenut niin paljon kuin toivoin, muut luvut sen sijaan ovat selvästi kohentuneet.
Oli siis tuumaustauon paikka. Jäin miettimään, että jos paino ei vain aio laskea tällä noin 1500 kilokalorin dieetillä tai hiilaripiikeillä, niin ei sitten.
MULLA ON NYT UUSI AJATUS. Koska olen nyt normaalipainoinen joka tapauksessa, ei sillä ole väliä paljonko paino laskee, vaan sillä on väliä mihin vaatekokoon mahdun.
Oikeastaan: Kuka tarvitsee tarkkaa tietoa siitä kuinka paljon painan? Kuten treenarinikin viisaasti kiteytti: tarvitseeko sitä painoaan kylillä huudella? No ei niin totisesti tarvitse.
Minulla alkaa nimittäin tulla jo tästä painonlaskuyrityksestä stressiä. Ja sitä jos mitä, pyrin välttämään kuin ruttoa! Stressi pilaa kaiken hauskan ja sen mukana kaikesta tulee ikävää puurtamista.
Minä en halua, että liikunnasta ja syömisestä tulee ilotonta hommaa. Silloin en jaksa sitä. Sitä paitsi stressi vaikuttaa kropan toimintaan mm. hidastamalla aineenvaihduntaa. Turvotustahan siitä tulee. Vähintään. En minä sitäkään tahdo!
Päädyin siihen, että paino laskee jos on laskeakseen. Voin taas joka tapauksessa siirtyä yhtä kokoa pienempiin vaatteisiin ja olen täysin tyytyväinen.
Kiitos ja kumarrus
Uskomaton matka! Mamma kuntoon -projektin aikana olen saanut oppia valtavasti asioita, jotka liittyvät terveyteen ja hyvinvointiin, ruokailuun ja kunnon ylläpitämiseen. Mahtavaa on ollut se, että olen saanut ylittää itseni ja mennä mukavuusrajojeni yli ja ohitse. En olisi aiemmin uskonut, että voin / kykenen / osaan tehdä sellaisia asioita, joita olen parin vuoden aikana saanut tehdä ja kokea.
Aina kehitys ei ole mennyt suoraviivaisesti ylöspäin – välillä on ollut alamäkeäkin. On ollut onnistumisia, mutta myös pettymyksiä. Molemmista on opittu.
Aivan yksin en olisi tähän pystynyt. Erityisesti haluan kiittää miestäni ja treenariani tuesta ja opastuksesta. Kiitos!!! Tämä elämäntapa jatkuu.