Kuntokuurin ydin on minulle nyt valjennut. Kuuri alkaa kuulkaa keittiöstä! Ja minä hölmö kun luulin, että kuntosalilta… Niin, minullahan on käytössä tämä ruokapäiväkirja. Ollut jo kolmisen viikkoa. Siihen pitää ylöskirjata joka ikinen suupala. Tavallaan ärsyttävää. Haluttaisi huijata! Mutta ketäpä siinä Lue lisää…
Liikuntakeskuksessa oli menossa kampanja personal trainerin (tästä lähin treenari) palveluista. Googlailin tietoja ja pistin sopivimmalle arvelemalleni treenarille viestiä tilanteestani. Raskaudet, synnytykset, imetykset, yövalvomiset, elämän yleiset arvaamattomuudet ja arjen hulina. Siinäpä se, lyhykäisyydessään, minun taustakertomukseni. Halusin vaikuttaa motivoituneelta kuntoutujalta, joten lisäsin, Lue lisää…
Loppukesä saapui yhtä ihanana kuin aina. Sen leppeissä tuulissa ajatukseni olivat kirkastuneet, aurinko päässyt vaalentamaan kiharanikin ja tunsin imeneeni itseeni suuret varannot kesäenergiaa. Innostuksen puuskassa tuli mieleeni, että olisipa ollut kiva jos kaikki kesällä syömäni tomaatit ja kurkut olisivat immaterialisoineet Lue lisää…
Kesäaurinko paistoi Memmun kesäkodin pihalla oleville sienten muotoisille pihakalusteille. Aivan ihanat kalusteet minusta: punapohjalliset ja valkopilkulliset! Juoksimme kiljahdellen pihakalusteiden luota sisään, turkoosilla maalattuun kesäkotiin. Anita Hirvonen puhkui C-kasetilta ”deva kukku kuulette, ei tuu mittään uso se” ja me lauloimme hihitellen Lue lisää…
Lapsena aikaa on rajattomasti tai sitten se ei millään riitä. Hetki voi olla liian pitkä odotettavaksi. Kadonnut pipo tulisi löytyä kahdessa sekunnissa. Teini-ikäisenä on loputtomasti nuori, vahva ja rypytön. Teini katselee pöyhkeänä maailman ikiaikaisia lakeja. Ne eivät kosketa häntä. Lue lisää…
kesä- ja heinäkuu 2010 Kesä oli ennätyskuuma. Ajattelin painoni putoavan pelkästä hikoilusta. Vähintään pari kiloa ihan tuosta vaan! Sen verran lämmintä tunnelmaa oli tarjolla ympärivuorokautisesti. Näppärää. Ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla: paino putoaa ja sen kun vaan lomailee. Tarkemmin Lue lisää…
kevät 2010 Kevät on ihmeellistä aikaa. Maasta nousee tököä siihen tahtiin ettei ihan ehdi kaikkea edes huomata. Ihme tapahtuu myös meidän pihassa: minä nousen pyörän selkään. En voi uskoa. Osaanko todella ajaa tätä??!! Luulin muutamassa vuodessa jo hukanneeni pyörällä polkemisen Lue lisää…
Olisiko aika tehdä jotain, kysyin, kun kuuden vuoden jälkeen kurkkasin peiliin oikein kunnolla, ajan kanssa. – Kerro, kerro kuvastin! Ja kuvastin rääkäisi, että ”Joo, SIIS TODELLA, I mean”. Todellisuus paiskautui silmille, raakana ja kylmänä. Ei mitään armoa! Aarrghh. Johtopäätös: Jotain Lue lisää…