Lapsena aikaa on rajattomasti

tai sitten se ei millään riitä.

Hetki voi olla liian pitkä odotettavaksi.

Kadonnut pipo tulisi löytyä kahdessa sekunnissa.

 

Teini-ikäisenä on loputtomasti

nuori, vahva ja rypytön.

Teini katselee pöyhkeänä maailman ikiaikaisia lakeja.

Ne eivät kosketa häntä. Forever young, ehdottomasti.

 

Parikymppisenä ei ehdi ajatella aikaa.

On niin kiire

kokea elämää, nähdä maailmaa, etsiä itsensä.

Juhlienkaan jälkeen kroppa ei valita.

 

Kolmikymppisenä tarvitsee nousta muuta perhettä aikaisemmin

ehtiäkseen

kaataa puolikuppia vahvaa kahvia keltaiseen mukiin,

laittaa maito 30 sekunniksi mikroon. Vielä sekoitus.

Sitten on mahdollisuus löytää itsensä

edes hetkeksi.

 

Satu Salmelin  2008

 

Kategoriat: tihentymiä

2 kommenttia

Niko Johanson & #183;9.7.2011 19:11

Elämä tapahtuu, olimme siitä jotakin mieltä tai emme. Rakkaus on juuri sitä: elämän rakkautta! Loistava kirjoitus, taas kerran, kiitos!

    kettumedia & #183;30.10.2015 13:16

    🙂

Vastaa käyttäjälle Niko Johanson Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *