Lapsena aikaa on rajattomasti
tai sitten se ei millään riitä.
Hetki voi olla liian pitkä odotettavaksi.
Kadonnut pipo tulisi löytyä kahdessa sekunnissa.
Teini-ikäisenä on loputtomasti
nuori, vahva ja rypytön.
Teini katselee pöyhkeänä maailman ikiaikaisia lakeja.
Ne eivät kosketa häntä. Forever young, ehdottomasti.
Parikymppisenä ei ehdi ajatella aikaa.
On niin kiire
kokea elämää, nähdä maailmaa, etsiä itsensä.
Juhlienkaan jälkeen kroppa ei valita.
Kolmikymppisenä tarvitsee nousta muuta perhettä aikaisemmin
ehtiäkseen
kaataa puolikuppia vahvaa kahvia keltaiseen mukiin,
laittaa maito 30 sekunniksi mikroon. Vielä sekoitus.
Sitten on mahdollisuus löytää itsensä
edes hetkeksi.
Satu Salmelin 2008
2 kommenttia
Niko Johanson & #183;9.7.2011 19:11
Elämä tapahtuu, olimme siitä jotakin mieltä tai emme. Rakkaus on juuri sitä: elämän rakkautta! Loistava kirjoitus, taas kerran, kiitos!
kettumedia & #183;30.10.2015 13:16
🙂